Arvioinnin periaatteet

Varhainen tunnistaminen

Arvioinnin yhtenä keskeisenä periaatteena on mahdollisimman varhain tunnistaa lapset, jotka tarvitsevat lisätukea. Jatkuvasti lisääntyvä tutkimustieto oppimisvaikeuksista ja niiden taustalla olevista tekijöistä mahdollistavat varhaisen tuen tarpeen tunnistamisen. Tarjoamalla tukea mahdollisimman varhain voidaan pyrkiä ehkäisemään ja lieventämään oppimisvaikeuksia.

Jatkuvuus ja järjestelmällisyys

Palvellakseen tuen suunnittelua ja toteuttamista, arvioinnin tulee olla jatkuvaa. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkien lasten taitojen alkukartoituksen jälkeen on hyvä arvioida tarkemmin ja seurata erityisesti niiden lasten oppimista, jotka ovat suoriutuneet ikä- tai luokkatasoa heikommin. Oppimisen seuraaminen antaa tietoa lasten taitojen kehittymisestä ja tarjotun tuen vaikuttavuudesta. Jos tarjottu opetus ja tuki eivät paranna lapsen taitoja, voidaan pohtia syitä ja harkita vaihtoehtoisia tukimuotoja. On myös tärkeä seurata koko ryhmän oppimista systemaattisesti ja riittävän usein. Näin löydetään ne lapset, joille oppiminen käy vaikeaksi kouluvuoden aikana oppimisessa tulevien uusien haasteiden takia. Oppilaan arviointi muodostaa kokonaisuuden, ja siten myös palautteen annon tulee olla jatkuvaa, riittävää ja monipuolista.

Luotettavuus

Arvioinnin luotettavuus koostuu monista asioista. Hyvä lähtökohta luotettavalle arvioinnille on tutkitusti toimivat arviointivälineet, joita käytetään tarkasti ohjeita noudattaen. Riittävän laajasta viiteryhmästä kerätty vertailutieto mahdollistaa taitojen vertailun luokkatason keskimääräiseen suoriutumiseen ja tulosten perustellun tulkinnan. Päivittäisten havaintojen ja muiden tiedonkeruutapojen rinnalla on siis tärkeää, että opettajalla on käytössään tutkittuja arviointivälineitä, jotka tarjoavat mahdollisuuden luotettavaan yksilöarviointiin ja oppimisen kehityksen seurantaan, kuten esimerkiksi lapsen motivaatio arviointitilanteessa.

Arvioinnin luotettavuutta parantaa, mikäli tietoa on kerätty monipuolisilla menetelmillä ja useasta eri lähteestä (esim. lapsi, lapsen kanssa toimivat opettajat ja muut asiantuntijat, koti). Arviointituloksia tulkittaessa on myös tärkeää ottaa huomioon tilanteeseen ja välineisiin sekä yksilöön liittyvät tekijät, jotka ovat mahdollisesti heikentäneet arvioinnin luotettavuutta.

Moniammatillinen yhteistyö arvioinnissa

Lapsen arvioinnin ja tukemisen kannalta on olennaista, että opettaja kartoittaa, tarvittaessa yhdessä erityisopettajan kanssa, kokonaisvaltaisesti lapsen oppimiseen mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä. Tällöin syntyy näkemys siitä, kenen muiden olisi syytä osallistua arviointia koskevaan työhön ja tuen suunnitteluun. Esimerkiksi lainsäädännössä kuvattuun oppilashuollon moniammatilliseen yhteistyöhön edellytetään osallistuvan opettajien ja rehtorin ohella muitakin asiantuntijoita. Oppilashuollon moniammatilliseen yhteistyöllä tarkoitetaan opetushenkilöstön ja oppilashuollon palveluista vastaavien (kouluterveydenhuolta, koulukuraattori, koulupsykologi) välistä yhteistyötä.

Myös päiväkodin ja koulun ulkopuolisia ammattilaisia voidaan pyytää mukaan yhteistyöhön huoltajan kirjallisella suostumuksella. Eri ammattilaiset tuovat työhön oman näkökulmansa ja asiantuntemuksensa. Yhteistyö kotien kanssa on erityisen tärkeää heti alusta lähtien ja se on keskeistä niin arvioinnissa kuin tukemisessa. Vuorovaikutus kodin kanssa lisää opettajan oppilastuntemusta. Moniammatilliseen yhteistyöhön liittyykin läheisesti kotien kanssa tehtävä yhteistyö.

Arviointitiedon hyödyntäminen

Arviointitiedon tulisi ohjata opetusta tuottamalla tarkan kuvauksen oppilaiden taidoista. Opetuksen aikana kerättävä tieto kertoo opetuksen vaikutuksesta ja ohjaa muokkaamaan pedagogisia menetelmiä ja tuen muotoja paremmin lapsen oppimista tukevaksi. Lapsen ja vanhempien kanssa käytävä keskustelu on olennainen osa prosessia. Samalla oppilaan käsitys itsestään oppijana vähitellen tarkentuu. Opettaja saa myös tärkeää tietoa lapsen omista oppimiskokemuksista ja vanhempien näkökulmista tilanteeseen.

Dokumentointi

Arvioinnissa on tärkeää kirjata tehdyt havainnot ja tulokset. Näin on helpompi muodostaa käsitys lapsen kokonaistilanteesta sekä siitä, miten lapsen taitojen kehitys ja oppiminen on edistynyt. Dokumentoinnin avulla voidaan turvata tuen jatkuvuus niissäkin tilanteissa, joissa lapsen opettaja, opetusryhmä tai koulu vaihtuu.