Arvioinnin tavoitteet

Kuva. Oppimisen arvioinnin tavoitteet

Varhaisen tunnistamisen ja oppimisen seuraamisen avulla saatua arviointitietoa voidaan käyttää opetuksen suunnittelemiseen kunkin lapsen tarpeita paremmin vastaavaksi. Jos lähtökohtana on halu varmistua koko oppilasryhmälle annetun opetuksen vaikuttavuudesta, voidaan seuranta-arviointia tehdä myös ryhmätasolla.

LukiMat-verkkopalvelusta Oppimisen arvioinnin materiaalit ­–osasta löytyy välineitä matematiikan, lukemisen ja kirjoittamisen oppimisen arviointiin esi- ja alkuopetuksessa. Välineet on laadittu opettajan työkaluiksi tuen tarpeen tunnistamiseen ja oppimisen seurantaan. Välineet soveltuvat myös taitojen tarkempaan arviointiin.

Tuen tarpeen tunnistaminen

Säännöllisten ryhmäarviointien tarkoituksena on tunnistaa mahdollisimman varhain ne lapset, joiden taitojen kehitystä on syytä seurata tarkemmin tai jotka tarvitsevat tukitoimia.

Tuen tarpeen tunnistamista pitäisi ajatella jatkuvana prosessina eikä vain yhtenä ajankohtana tapahtuvana. Käytännössä tuen tarvetta arvioidaankin jatkuvasti. Koemenestystä, tuntityöskentelyä ja muuta näyttöä koskevien havaintojen perusteella opettaja pystyy tunnistamaan niitä lapsia, jotka eivät vielä hallitse opetettua taitoa. Tuen tarpeen arvioinnissa on huomioitava käytettävän menetelmän rajoitukset yksittäisen lapsen kohdalla ja siten pyrkiä käyttämään yksilölle sopivia arviointimenetelmiä, jotka antavat lapselle mahdollisuuden osoittaa osaamisensa. Esimerkiksi mikäli lapselle on vaikeuksia kirjallisessa ilmaisussa tulee hänelle antaa mahdollisuus näyttää osaamisensa suullisesti. Tuen tarpeen voi tuoda esille opettajan lisäksi myös lapsi itse, lapsen vanhemmat, avustaja tai ryhmän parissa työskentelevä erityisopettaja.

Tuen tarpeen arviointi palvelee kolmea päämäärää. Ensinnäkin sen avulla pystytään varmemmin tunnistamaan lapset, jotka hyötyvät tarkemmasta arvioinnista ja mahdollisesta lisätuesta. Toiseksi, mikäli tunnistamisessa käytetään ryhmäarviointia, saadaan tietoa koko lapsiryhmän suoriutumisesta yleisemmällä tasolla. Kolmanneksi, arvioinnin avulla saadaan tietoa siitä, missä taitojen alueissa lisätuen tarvetta on ja mihin tuki tulisi kohdentaa.

LukiMat-verkkopalvelun Oppimisen arvioinnin materiaalit –osasta löytyy tuen tarpeen tunnistamisen välineitä, joita voi käyttää lukemisen ja matematiikan perustaitojen arviointiin kolmessa kohdassa kouluvuotta: kouluvuoden alussa, lukukausien vaihteessa ja kouluvuoden lopussa. Lukemisen tuen tarpeen tunnistamisen välineillä voi myös kartoittaa tarkemmin, mihin taitoihin tuen tulisi ensisijaisesti kohdentua ja miltä taidon kehityksen tasolta tukemisen tulisi lähteä liikkeelle lapsilla, jotka ryhmäarvioinnin mukaan näyttävät olevan tuen tarpeessa. Matematiikan syksyn välineillä voidaan tehdä myös osataitokohtaista tarkastelua.

Oppimisen seuraaminen

Lapsen edistymistä on tärkeä seurata, sillä seurannan perusteella tehdään päätöksiä lapselle annettavasta tuesta. Oppimisen ja kehityksen yksilöllisen seuraamisen avulla selvitetään, miten lapsen taidot kehittyvät, miten lapsi hyötyy tuesta sekä miltä osin opetusta ja annettua tukea täytyy muokata. Tässä osiossa oppimisen seuraamista kuvaillaan kehityksen seuraamisen sekä tuen vaikuttavuuden arvioinnin näkökulmasta.

Lapsen edistymistä seurataan jokaisella kolmella tuen tasolla. Yleisen tuen aikana seurataan, edistyvätkö kaikki lapset tavoitteiden mukaisesti. Yksittäisen oppilaan osalta seurataan, miten yleisen tuen aikana annettu tuki on vaikuttanut. Tehostetun ja erityisen tuen aikana puolestaan seurataan sitä, onko tuki ollut hyödyllistä lapselle ja miten hän on kehittynyt sen aikana. Kaikilla tuen tasoilla seurataan myös mahdollista tuen tarpeen muuttumista.

LukiMat-verkkopalvelun -Oppimisen arvioinnin materiaalit –osassa on tarjolla Tuen tarpeen tunnistamisen ja Oppimisen seurannan välineitä, joita voi käyttää lasten oppimisen ja taitojen kehityksen seurannassa. Tuen tarpeen tunnistamisen välineillä voi seurata koko lapsiryhmän taitojen kehitystä useana kouluvuoden ajankohtana. Oppimisen seurannan välineet on tarkoitettu tarkempaan ja tiiviimpään taitojen seurantaan.

Kehityksen ja tuen vaikuttavuuden arviointi

Edistymisen vertaaminen tavoitteisiin tai viiteaineistoon

Lapsen edistymistä voi verrata ennalta asetettuihin tavoitteisiin tai ikäryhmälle tyypilliseen osaamiseen. Vertailukohdan voi tarjota standardoidun arviointivälineen normiaineisto tai se, että opettajalla on vahva kokemus arviointivälineestä usean lapsen kanssa, jolloin on tiedossa se, miten ikäryhmä yleensä hallitsee taidot. Jos viiteaineisto on saatavilla, lapsen suoritusta voi verrata ikä- tai luokkatasoon arviointiasteikon mukaan. Esimerkiksi lapsi osaa ensimmäisellä arviointikerralla vähemmän kuin heikoin kymmenes lapsista mutta viimeisellä arviointikerralla enemmän kuin heikoin neljännes lapsista (ts. ylittää 25 persentiilin rajan). Tällöin voidaan ajatella, että lapsi on edistynyt taidoissaan, sillä suhteutettuna vertailuryhmään lapsen osaaminen on parantunut.

Toinen lähestymistapa on verrata lapsen suoriutumista ennalta päätettyihin taidon hallinnan tavoitteisiin (kriteeriperusteinen arviointitapa). Esimerkkinä tällaisesta arviointitavasta on opetussuunnitelmaan pohjautuva arviointi. Ensimmäisellä luokalla yhtenä tavoitteena äidinkielessä on, että lapsi oppii tuntemaan kaikki kirjaimet. Jos lapsen suoritus jää määritellyn taitotason alapuolelle, voidaan päätellä, ettei hänen taitonsa ole kehittynyt vielä riittävästi.

Yksilöllisen kehityksen seuraaminen

Yksilöllisen kehityksen seuraaminen perustuu suoritusten vertailuun aikaisempaan tasoon. Yksilön kehitystä ei siis verrata ryhmään eikä vertailutietoja muiden osaamisesta tarvita. Yksilön tilannetta voi havainnoida esimerkiksi edistymistä kuvaavien käyrien avulla (ks. kuva).

Kuva. Tavulistan lukuajan kehittyminen harjoitusjakson aikana.

Lapsen edistymistä tietyssä taidossa seurataan tarkastelemalla yksilöllistä kehitystä arviointikertojen kuluessa. Valittava arviointiväline mittaa osaamista taidossa, jota opetellaan ja jossa kehityksen odotetaan näkyvän. Mikäli tiettyä taitoa harjoitetaan jonkin toisen taidon avulla (esimerkiksi oikeinkirjoitusta tavuttamisen avulla), on hyvä arvioida kummankin taidon edistymistä. Välineen on oltava myös riittävän herkkä kuvaamaan muutosta. Toistettujen arviointien avulla voidaan päätellä, edistyykö lapsi halutulla tavalla saamansa tuen avulla ja tarvittaessa muokata tuen muotoja.

Lapsen edistymistä tarkasteltaessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, edistyykö lapsi odotetulla tavalla. Lapsen suorituksessa voi olla vaihtelua arviointikerrasta toiseen. Vaihtelu voi kuvastaa sitä, että taito ei ole vielä täysin vakiintunut. Myös muut, esim. tilanteeseen liittyvät tekijät voivat vaikuttaa suoritusten vaihteluun. Näitä arviointiin vaikuttavia tekijöitä tarkastellaan jäljempänä.

Oppimisen pysyvyyden ja yleistymisen tarkastelu

Edistymisen pysyvyys ja yleistyminen ovat myös tärkeitä ottaa lukuun arvioitaessa tuen vaikuttavuutta. Edistymisen pysyvyyttä harjoitetussa taidossa kannattaa arvioida vielä taidon harjoittelun päättymisen jälkeen. Lapsi saattaa edistyä hyvin tukijakson (esim. osana yleistä tai tehostettua tukea tehdyt harjoitteet, saatu tukiopetus ja/tai osa-aikainen erityisopetus) aikana, mutta kun lisätuki loppuu, lapsen taidot voivat heiketä. Tämä kertoo, että taidon vakiinnuttamiseksi tarvitaan vielä harjoittelua. Tällöin lapsi tarvitsee vielä lisätukea. Harkittaessa oppilaan siirtymistä toiselle tuen tasolle, esimerkiksi tehostetusta tuesta takaisin yleisen tuen piiriin, on hänen tilannettaan sekä oppimisen ja koulunkäynnin tuen tarvetta arvioitava kokonaisuutena.. Tämän lisäksi tuen tasolta toiselle siirtyvän lapsen edistymistä seurataan myös harjoittelun kohteena olevan taidon osalta säännöllisesti siirtymävaiheen molemmin puolin.

Taidon yleistymistä harjoittelutilanteen ulkopuolelle on myös syytä tarkkailla. Taidon yleistymisen arvioiminen on tarpeen erityisesti silloin, kun harjoitellaan uusia taitoja tai kun taidon hallinta on vielä epävarmaa. Tällöin arvioidaan, kuinka hyvin lapsi osaa käyttää taitoaan siirryttäessä erityyppiseen tehtävään tai tilanteesta toiseen. Voidaan esimerkiksi arvioida, onko lukusujuvuus yleistynyt tavujen lukemisesta sanojen lukemiseen, tunnistavasta lukemisesta ääneen lukemiseen tai vaikka osa-aikaisesta erityisopetuksesta muihin aluokkatilanteisiin ja kotiin. Matematiikassa voidaan puolestaan arvioida, siirtyykö laskemisen strategiaharjoittelu esimerkiksi sanallisten tehtävien ratkomiseen tai ohjatusta harjoittelutilanteesta itsenäiseen tehtävätyöskentelytilanteeseen kuten läksyjen tekemiseen.

Arvioinnin luotettavuuteen vaikuttavat tekijät

Välineet ja tilanne

Kun pohditaan, onko annetusta tuesta ollut lapselle hyötyä, voidaan lapsen taitojen kehittymistä arvioida havainnoimalla tai teettämällä toistuvasti erilaisia tehtäviä. Tärkeä lähtökohta on, että käytetyt arviointivälineet ovat tarkoitukseen sopivat. Niiden tulee mitata sellaisia taitoja, joiden kehittyminen on asetettu annetun tuen tavoitteeksi. Mikäli halutaan arvioida, kuinka hyvin lapsen taito on yleistynyt opetettua asiaa laajemmalle, on tarpeellista valita väline, joka arvioi erilaisia asioita kuin mitä opetuksessa on harjoitettu.

Arviointitilanteella voi olla vaikutusta arvioinnin luotettavuuteen. Ennen arvioinnin aloittamista on tärkeä käydä lapsen kanssa läpi mitä arviointitilanteessa käytännössä tehdään ja mahdollisesti myös sitä, mitä tarkoitusta varten arviointia tehdään. Arviointitilanteen pitäisi olla samanlainen kullakin arviointikerralla. Myös ympäristön tulisi olla häiriötön, jotta lapsen osaamisesta saadaan luotettava kuva.

Lapseen liittyvät tekijät

Kun arvioinnin avulla tarkastellaan, miten hyvin tuki vaikuttaa edistymiseen, on hyvä huomioida myös lapseen liittyvät tekijät. Arviointitehtävässä suoriutumiseen vaikuttavat mm. seuraavat tekijät: onko lapsi sitoutunut tehtävien tekoon, miten motivoitunut tai keskittynyt lapsi on ja lapsen vireystila arvioinnin aikana.

Vaikuttavuuden arvioinnin keskeisiä kysymyksiä

Tuen vaikuttavuutta pohdittaessa on keskeistä miettiä, mistä johtuu, jos lapsi ei edisty riittävästi annetun tuen aikana. Saako lapsi riittävästi tukea oppimiseensa? Entä pitäisikö tuen keinoja ja muotoja muokata, jotta lapsi edistyisi paremmin?

Esimerkiksi motivaation tiedetään kulkevan käsi kädessä koulutaitojen oppimisen kanssa. Lasten oppimiseen vaikuttaa heidän minäkuvansa eli se, minkälainen käsitys heillä on itsestään oppijana ja minkälaisia uskomuksia ja päämääriä heillä on. Yhteys toimii myös toisinpäin: oppilaan taitotaso voi ennustaa myöhempää oppiainekohtaista motivaatiota peruskoulun aikana.

Lapsella saattaa olla päällekkäisiä oppimisvaikeuksia, mikä luonnollisesti vaikuttaa lapsen edistymiseen. Jos lapsen lukutaito ei kehity, syynä saattaa lukemisvaikeuden ohella olla muut oppimisvaikeudet. Esimerkiksi tarkkaavuushäiriön vuoksi harjoitukset voivat olla lapselle liian työläitä tai pitkäkestoisia. Oppimisvaikeuksien on havaittu esiintyvän usein yhdessä.

Jokainen lapsi edistyy harjoittelemassaan taidossa, kun lapsi saa riittävästi aikaa, harjoitusta ja tarvitsemaansa tukea. Vaikka lapsella olisikin oppimisvaikeuksia jarruttamassa taidon jouhevaa oppimista, oppimista kuitenkin tapahtuu asianmukaisesti ja riittävästi tuettuna. Tarvittaessa tavoitteita on tarkistettava uudelleen ja räätälöitävä yksilölle sopiviksi. Tavoitteet on tärkeä asettaa riittävän pieniksi, jotta lapsen on mahdollista saavuttaa ne, saada onnistumisen kokemuksia ja nähdä oma edistymisensä. Arvioinnin ensisijaisena tarkoituksena onkin varmistaa edistymisen ongelmien huomaaminen ja toisaalta edistymisen tekeminen näkyväksi.

Tuen tehon toteamista helpottaa se, että annettu lisätuki on systemaattisesti ja selkeästi kirjattu. Systemaattisuus helpottaa päätelmien tekemistä. Näin voidaan myös varmistua siitä, että lapsi on saanut sellaista tukea, jota oli ajateltu. Toisaalta kirjaamisesta on suuri hyöty, kun mietitään, miten tukea voisi muuttaa.