Lainsäädäntöä ja käytänteitä

Opetuksen eriyttäminen on ensisijainen keino ottaa huomioon opetusryhmän tarpeet ja oppilaiden erilaisuus. Eriyttäminen voi kohdistua muun muassa opetuksen sisältöihin, opetusmateriaaleihin ja -menetelmiin, työtapoihin, koulu- ja kotitehtävien määrään ja käytettävissä olevaan aikaan. Opetuksen sisällön eriyttämisessä on kuitenkin muistettava, että sisältöä ei pidä karsia liikaa, mikäli lapsen on tarkoitus suorittaa yleisopetuksen oppimäärä eikä ns. yksilöllistettyä oppimäärää (ks. oppimäärän yksilöllistäminen). Oppimisympäristöä ja työtapoja voidaan muokata esimerkiksi sopivalla tilankäytöllä sekä tarjoamalla valinnanmahdollisuuksia ja ryhmittelemällä lapsia joustavasti. Eriyttämisen avulla lapsille voidaan järjestää sopivia oppimisen haasteita ja onnistumisen kokemuksia heidän omien vahvuuksiensa mukaan. Eriyttämisellä voidaan vaikuttaa myönteisesti myös lapsen oppimismotivaatioon. Eriyttämisen onnistunutta toteuttamista tukee yhteistyö opettajien kesken sekä huoltajien ja muiden asiantuntijoiden kanssa.

Yksi eriyttämisen muoto on tukiopetus, jossa mahdollistuu yksilöllisesti suunnitellut tehtävät, ajankäyttö ja ohjaus. Lapsella, joka on tilapäisesti jäänyt jälkeen opinnoissaan tai muutoin tarvitsee oppimisessaan lyhytaikaista tukea, on oikeus saada tukiopetusta. Tukiopetusta voidaan antaa tuen kaikilla tasoilla (yleinen, tehostettu ja erityinen tuki). Tukiopetusta annetaan joko niiden työjärjestyksen mukaisten tuntien aikana, joihin tuen tarve liittyy, tai oppituntien ulkopuolella. Tukiopetusta voidaan antaa samanaikaisopetuksena lapsen opetusryhmässä, pienryhmässä tai yksilöllisesti. Huoltajia tulee tiedottaa tukiopetuksen toteuttamistavoista ja sen merkityksestä oppimiselle ja koulunkäynnille.

Osa-aikaista erityisopetusta voidaan antaa kaikilla tuen tasoilla. Sen tavoitteet ja sisällöt nivelletään lapsen saamaan muuhun tukeen. Osa-aikaisen erityisopetuksen toteuttamistavoista tulee tiedottaa lasta ja huoltajia. Onnistuneen osa-aikaisen erityisopetuksen toteuttamisessa yhteistyö sekä huoltajien että opettajien kesken on tärkeää.

Laadukas opetus sekä mahdollisuus saada ohjausta ja tukea oppimiseen ja koulunkäyntiin on jokaisen oppilaan oikeus. Yleisen tuen vaiheessa oppimisessa ja koulunkäynnissä ilmeneviin tuen tarpeisiin vastataan mm. opetuksen sisältöä ja menetelmiä eriyttämällä, joustavilla opetusjärjestelyillä, tukiopetuksella ja osa-aikaisella erityisopetuksella.  Tuen tarpeen varhaiseksi havaitsemiseksi lapsen oppimista tulee arvioida jatkuvasti, ja tukitoimet pitää aloittaa riittävän varhain. Yleisen tuen avulla pyritään ennaltaehkäisemään oppimiseen liittyviä vaikeuksia ja niiden kasautumista myöhemmin. Kodin ja (esi)koulun välinen yhteistyö on ensisijaisen tärkeää mietittäessä lapsen oppimista parhaiten palvelevia tukimuotoja.

Kun lapsella on vaikeuksia oppimisessaan tai hän tarvitsee lyhytaikaista tukea, hänellä on oikeus saada yleisenä tukena esimerkiksi osa-aikaista erityisopetusta tai tukiopetusta. Erityisopettajien ja erityislastentarhanopettajien avulla osa opetuksesta voidaan järjestää joustavasti samanaikaisopetuksena, pienryhmäopetuksena tai yksilöopetuksena. Osa-aikaisessa erityisopetuksessa ja tukiopetuksessa lapsi voi saada yksilöllisiä tehtäviä, aikaa sekä ohjausta opettajalta.

Vanhempien kanssa voidaan yhdessä miettiä niitä tukitapoja ja -materiaaleja, joiden avulla taitoja pystyy harjoittelemaan myös kotona niin arkipäivän toimien ohessa (kuten peleissä, leikeissä ja kodin askareiden yhteydessä) kuin läksyjä tehdessäkin. Opettaja voi halutessaan laatia yhteistyössä huoltajan ja lapsen kanssa oppimissuunnitelman, jolla pyritään turvaamaan parhaat edellytykset oppimiselle. Oppimissuunnitelma ei ole yleisen tuen aikana pakollinen, mutta se on hyvä keino jäsentää lapsen saamaa lisätukea ja sopia eri toimijoiden vastuualueista.

Lapsen oppimista tukevia ratkaisuja voidaan etsiä myös hyödyntämällä oppilashuoltoryhmän moniammatillista osaamista, kuten (koulu)psykologin ja kuraattorin tai sosiaalityöntekijän palveluja.

Jos oppiminen ei yleisestä tuesta huolimatta etene halutulla tavalla, lapsi tarvitsee  vahvempaa, säännöllisempää ja pitkäjänteisempää tukea. Tätä tukimuotoa sanotaan tehostetuksi tueksi. Tehostetun tuen aikana voidaan käyttää kaikkia esi- ja perusopetuksen tukimuotoja, kuten tukiopetusta ja osa-aikaista erityisopetusta, lukuun ottamatta erityisen tuen päätöksen perusteella annettavaa erityisopetusta. Yhteistyö huoltajan ja lapsen kanssa on tärkeää sekä tuen tarpeen selvittämisen että tuen suunnittelun ja toteuttamisen kannalta.

Tehostetun tuen aloittaminen ja järjestäminen ja tarvittaessa lapsen siirtyminen takaisin yleisen tuen piiriin perustuu pedagogiseen arviointityöhön ja käsitellään moniammatillisessa oppilashuoltotyössä (esim. oppilashuoltoryhmä).

Ennen opetuksen järjestäjän tekemää kirjallista erityisen tuen päätöstä tulee tehdä pedagoginen selvitys lapsen oppimisen tilanteesta. Poikkeuksena tähän erityisen tuen päätös voidaan tehdä ennen esi- tai perusopetuksen alkamista tai esi- tai perusopetuksen aikana ilman pedagogista selvitystä ja tehostetun tuen antamista, jos psykologisen tai lääketieteellisen arvion perusteella ilmenee, että opetusta ei voi antaa lapselle vamman, sairauden, kehityksessä viivästymisen tai tunne-elämän häiriön taikka muun vastaavan syyn vuoksi muuten. Pedagoginen selvitys on dokumentti, joka koostuu aiemman toiminnan selvityksestä sekä sen pohjalta tehtävästä arviosta. Ensinnäkin lapsen opettajat laativat selvityksen oppimisen etenemisestä. Toiseksi moniammatillinen oppilashuoltotyö (esim. oppilashuoltoryhmä) kuvaa lapsen saaman tehostetun tuen toteutusta ja lapsen kehitystä tuen aikana, samoin kuin lapsen kokonaistilannetta yleisemmin. Näiden pohjalta opetuksen järjestäjä tekee arvion erityisen tuen tarpeesta.

Erityisen tuen päätöksen valmistelemiseksi voidaan myös tarvittaessa hankkia muita asiantuntijalausuntoja, kuten psykologinen tai lääketieteellinen lausunto.

Erityisen tuen antamiseksi lapselle tulee tehdä erityisen tuen päätös. Se on hallinnollinen asiakirja, jossa päätetään lapsen oikeusturvan ja opetuksen järjestämisen kannalta merkittävät asiat (kuten lapsen pääsääntöinen opetusryhmä, mahdolliset tulkitsemis- ja avustajapalvelut sekä muut tarvittavat palvelut). Kyseessä on hallintolain mukainen päätös, johon on liitettävä valitusosoite. Myös oppimäärän yksilöllistämisestä määrätään erityisen tuen päätöksessä. Erityisen tuen päätös tarkistetaan ainakin toisen vuosiluokan jälkeen ja ennen seitsemännelle vuosiluokalle siirtymistä sekä aina lapsen tuen tarpeen muuttuessa. Tarkistamista varten arvioidaan lapsen tilannetta uudestaan ja laaditaan uusi pedagogisen selvityksen dokumentti. Mikäli erityisen tuen tarve jatkuu, siitä tehdään päätös. Jos katsotaan, että erityistä tukea ei enää tarvita, tuen lopettamisesta tehdään päätös. Tällöin lapsi siirtyy saamaan tehostettua tukea ja hänelle tehdään oppimissuunnitelma.

Yksilöllistetty oppimäärä

Ensisijaisena tarkoituksena on, että lapsi voi yleisen ja tehostetun tuen avulla saavuttaa oppiaineen yleisen oppimäärän tavoitteet. Jos lapsi ei kuitenkaan pysty saavuttamaan annetusta tuesta huolimatta edes oppiaineen ydinsisältöihin liittyviä tavoitteita, voidaan oppiaineen oppimäärä yksilöllistää. Oppimäärää ei voida yksilöllistää ilman erityisen tuen päätöstä. Päätöstä on edeltänyt pedagoginen selvitys, jossa on todettu, että lapsen ei tukitoimista huolimatta arvioida saavuttavan oppiaineessa yleisen oppimäärän mukaisia tavoitteita. Yksilöllistetyn oppiaineen oppimäärän tavoitteet, keskeiset sisällöt, edistymisen seuranta ja arviointi kuvataan HOJKS:ssa (henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma).

Yksilöllistetyn oppimäärän opetus tapahtuu usein erityisopettajan tuella joko lapsen omassa opetusryhmässä samanaikaisopetuksena tai yksilö- tai pienryhmäopetuksessa erityisopettajan kanssa. Jos lapsella on useita yksilöllistettyjä oppimääriä, lapsi voi pääsääntöisesti saada opetusta kokonaan erityisryhmässä.

Yksilöllistetyn oppiaineen oppimäärän arviointi perustuu HOJKS:ssa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Tällöin arviointi ei siis ole verrattavissa yleisen oppimäärän mukaan opiskelevan arviointiin. Todistukseen oppiaineen kohdalle merkitään tähti (*), joka kertoo yksilöllistetystä oppimäärästä. Todistuksen lisätietoja-kohdassa tulee mainita, että lapsi on opiskellut tähdellä merkityt oppiaineet yksilöllistetyn oppimäärän mukaan.

Erityistä tukea koskevan päätöksen toimeenpanemiseksi lapselle on laadittava yhteistyössä huoltajan ja lapsen kanssa henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma, HOJKS. HOJKS on pedagoginen asiakirja, josta tulee ilmetä, millaista opetusta ja muuta tukea lapselle erityistä tukea koskevan päätöksen mukaan annetaan. HOJKS on siten suunnitelma oppimisen ja koulunkäynnin tavoitteista ja sisällöistä, pedagogisista menetelmistä ja muista tarvittavista tukitoimista. HOJKS:n laatimisessa hyödynnetään lapselle osana tehostettua tukea tehtyä oppimissuunnitelmaa sekä pedagogisen selvitystyön tuomaa tietoa. Suunnitelma tulee tarkistaa tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran lukuvuodessa, lapsen oppimisen tarpeiden mukaiseksi.

Kokemukset käytetyistä opetusjärjestelyistä, toimintatavoista ja tukipalveluista voidaan kirjata HOJKS:iin. Tätä tietoa hyödynnetään myöhemmin arvioitaessa suunnitelman toteutumista.

Koulujen ja päiväkotien oppilashuoltotyö on olennainen osa kaikkien lasten ja opetustyöhön osallistuvien aikuisten hyvinvoinnin turvaamisessa, myös ennalta ehkäisevästi. Oppilashuollon tavoitteena on oppimisen esteiden, oppimisvaikeuksien sekä muiden koulunkäyntiin liittyvien ongelmien ehkäiseminen, tunnistaminen, lieventäminen ja poistaminen mahdollisimman varhain.

Opetuksen järjestäjän tulee määrätä, millä tavoin opetussuunnitelman perusteiden mukainen oppilashuolto koulussa järjestetään. Paikallinen opetussuunnitelma laaditaan oppilashuollon osalta yhteistyössä niiden virkamiesten kanssa, jotka hoitavat kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon toimeenpanoon kuuluvia tehtäviä. Oppilashuoltoon sisältyvät opetuksen järjestäjän hyväksymän opetussuunnitelman mukainen oppilashuolto sekä kouluterveydenhuolto ja lastensuojelulaissa tarkoitettu kasvatuksen tukeminen. Oppilashuoltoa ohjaavat luottamuksellisuus, lapsen ja hänen vanhempiensa kunnioittaminen sekä eri osapuolien tiedonsaantia ja salassapitoa koskevat säädökset.

Koulussa ja päiväkodeissa oppilashuoltotyötä tehdään moniammatillisissa oppilashuoltoryhmissä, joihin nimetään työntekijät. Päiväkodeissa oppilashuoltoryhmään kuuluu usein päiväkodin johtaja, erityislastentarhanopettaja, (koulu)psykologi, terveydenhoitaja, tarvittaessa lastensuojelun työntekijä sekä kyseisen ryhmän opettaja. Kouluissa ryhmässä toimii usein koulun rehtori, koulupsykologi, koulukuraattori, kouluterveydenhoitaja, erityisopettaja sekä asianomainen opettaja. Tarpeen mukaan ryhmään voidaan kutsua myös muita asiantuntijoita ja lapsen huoltajat. Kun oppilashuoltotyössä käsitellään yksittäistä lasta koskevaa asiaa, asian käsittelyyn voivat ottaa osaa ne lapsen opetukseen ja oppilashuollon järjestämiseen osallistuvat, joiden tehtäviin lapsen asian käsittely välittömästi kuuluu. Koulussa lasten asiat otetaan oppilashuoltoryhmän käsittelyyn huoltajien suostumuksella ja opettajan ehdotuksesta. Oppilashuoltoryhmän keskeisimmät tehtävät ovat esille tulleiden asioiden käsittely, toimenpiteistä ja työnjaosta sopiminen sekä seuranta. Lisäksi oppilashuoltoryhmä koordinoi ja kehittää koulunsa oppilashuoltoa yleisesti.