Tuen toteuttamisen arviointi ja palaute

Palaute

Palaute, jota opettaja antaa oppilailleen, auttaa parhaimmillaan lasta ymmärtämään syvemmin opeteltavia käsitteitä ja asioita sekä auttaa lasta jatkamaan työskentelyään opeteltavan asian tiimoilta. Opettajan ei kannata keskittyä palautteessaan siihen, onko tehtävät tehty oikein, vaan tukea lapsen oppimisprosessia. Tällöin palaute keskittyy juuri tiettyyn lapsen työskentelyn osa-alueeseen. Palautteen avulla lapsia voidaan auttaa saavuttamaan syvällisempää tietoa asiasta, johon he eivät itse vielä ilman palautetta kykenisi.

Esimerkki. Paula-opettaja kiersi luokassa lasten tehdessä itsenäisesti kirjasta matematiikan tehtäviä. Hän huomasi, että Maijun tehtävistä suurin osa oli väärin. Sen sijaan, että hän olisi keskeyttänyt tytön työskentelyn laittamalla tehtävien viereen väärin-merkin ja pyytämällä lasta laskemaan laskut uudelleen, hän halusi selvittää mistä virheet johtuivat. Paula-opettaja pyysi Maijua selittämään muutaman tehtävän ratkaisutavan. Maiju käytti laskemisessa tukena lukujen luettelua mielessään. Kun hän laski 9 - 3, hän sanoi 9, 8, 7 ja kirjoitti viimeisenä sanomansa luvun. Opettaja huomasi, että Maijun vastaukset vähennyslaskuissa olivat systemaattisesti yhden suurempia kuin vastauksen piti. Opettaja havainnollisti sormien avulla Maijulle muutaman laskuista: ”Otetaan yksi pois, jää kahdeksan; otetaan toinen pois, jää seitsemän; otetaan kolmas pois, jää kuusi.” Samoin voi tehdä lukusanoilla: "Otetaan yhdeksäs pois, kahdeksas pois ja seitsemäs pois, jää siis kuusi."  Varmistettuaan muutamalla tehtävällä, että Maiju ymmärsi asian ja jatkoi tehtäviä oikein, hän jatkoi kierrosta luokassa. Opettaja päätti tarkkailla Maijun laskemista jonkin aikaa hieman tarkemmin, siltä varalta että, hän vielä tarvitsisi lisätukea asian ymmärtämiseen.

Arviointi- ja koejärjestelyt

Yleisopetuksen ryhmässä painotetaan seulontatyyppistä arviointia, jonka avulla on mahdollista tunnistaa lisätukea tarvitsevat lapset. Koulussa tehtävät matematiikan kokeet auttavat myös seuraamaan lasten taitojen kehitystä, vaikkakin kokeet keskittyvät usein juuri opeteltuihin asioihin. Sen tähden on tärkeää, että säännöllisin välein mitataan myös matemaattisia taitoja laajemmin ja nähdään lapsen taitotaso kokonaisuutena.

Testityyppisiä arviointeja voi tehdä koko ryhmälle tai yksilöllisesti. Yksin tehtäviä arviointeja käyttää usein myös erityisopettaja. Yksilöarvioinneissa päästään arvioimaan tarkemmin muun muassa lapsen käyttämiä strategioita. Lapsen työskentelytapoja ehtii tarkkailla myös pienryhmä- ja yksilöopetuksessa.

Myös ryhmätilanteessa tehtävässä arvioinnissa voidaan ottaa huomioon erilaiset oppijat. Kun opettaja tietää perusasiat lapsen kyvyistä ja toimintatavoista, hän voi eriyttää koetilannetta muun muassa antamalla hitaalle lapselle lisäaikaa. Jos mitattavana on nimenomaan laskusujuvuus, käytännössä siis laskemisen nopeus, lisäaikaa voi käyttää, mutta se pitää ottaa arvioinnissa huomioon. Lapsi voi lisäajan alkaessa esimerkiksi vaihtaa kynänsä toisenväriseen, jolloin voidaan erikseen arvioida sekä tehtävien tekemisen laatua että nopeutta. Kokeet voi jakaa pienempiin palasiin niin, että vain osa tehtävistä näkyy. Konkreettisimmillaan koepaperin voi leikata yhden tai muutaman tehtävän kappaleiksi. Jos lapsi tukeutuu vielä paljon havainnollistavan materiaalin käyttöön, voi olla hyödyllistä antaa lapsen suorittaa koe sekä havaintomateriaalia käyttäen että ilman ja sitten verrata tuloksia. Matematiikan sanalliset tehtävät puolestaan voidaan lukea niille lapsille, joilla lukeminen on vielä hidasta. Paperikoetta voidaan myös mukauttaa niin, että helpot tehtävät sijaitsevat kokeen alkupuolella.