Sujuvaa lukemista? - uusi arviointitehtävä tavujen lukemissujuvuuden mittaamiseen

Lukemisen sujuvuus on taito, jolle löytyy monta määritelmää. Yleensä sujuvuudella tarkoitetaan lukemista, joka on tarkkaa, riittävän nopeaa ja ilmeikästä [1]. Lukemisen tarkkuutta on melko helppoa mitata, mutta sujuvuuden muiden näkökulmien mittaaminen onkin hankalampi kysymys: Kun mitataan nopeutta, pitäisikö huomioida myös virheet? Onko ääneen lukeminen ainoa vaihtoehto nopeuden mittaamiseen, koska suurin osa lukemisesta tapahtuu äänettömästi? Miten ilmeikkyyttä voidaan mitata? Onko lukeminen sujuvaa, jos luettua ei ymmärretä?

Kun lukeminen tapahtuu itsenäisesti, kuten esimerkiksi pian valmistuvassa Ekapeli-sujuvuus -pelissä, keskeiseksi nousee lukemisen sujuvuuden arviointi, jossa voidaan luotettavasti tavoittaa ilmiö tietotekniikan keinoin. Arvioinnin on siis tapahduttava ilman ulkopuolista arvioijaa ja siten, että lukeminen tapahtuu ääneen lukemisen sijasta äänettömästi ja itsenäisesti. Tässä artikkelissa pyritään etsimään ratkaisua tähän kysymykseen arvioimalla uuden, Ekapelin yhteyteen kehitellyn sujuvuuden arviointitehtävän, ”tavusujuvuustehtävän”, toimivuutta.

Lukemisen sujuvuus ja sen arvioiminen

Lukemisen sujuvuudesta on tutkimuksessa kiinnostuttu vasta viime aikoina, mutta se on nousemassa yhä merkittävämmäksi tutkimuskohteeksi. Suomen kaltaisissa säännönmukaisissa kielissä, joissa yhtä kirjainta vastaa aina yksi äänne, kokoavan lukemisen perustaidot ja tarkka lukeminen opitaan jo varhain ja kolmasosa koulutulokkaista osaakin jo lukea kouluun mennessään. Yleensä loputkin oppivat tarkan kokoavan lukemisen perustaidot ensimmäisen kouluvuoden aikana [2]. Suomalaisilla lukivaikeuslapsilla tyypillisin ongelma näyttäytyykin lukemisen hitautena ja työläytenä.

Lukemisen sujuvuuden harjoittelemista varten kehitetään parhaillaan Ekapelin versiota, joka keskittyy erityisesti lukemisen nopeuden harjoitteluun. Peliä kutsutaan työnimellä Ekapeli-sujuvuus. Tämä versio on suunnattu niille lapsille, jotka hallitsevat jo lukutaidon perustaidot, mutta joiden lukeminen on hidasta ja vaivalloista. Jotta kehittymistä ja oppimista pelissä voitaisiin seurata, on käytössä oltava mittari, jonka perusteella sujuvuutta voidaan arvioida. Aikaisemmissa, tarkkuuteen keskittyvissä versioissa, osaamisen mittaaminen on kohtuullisen helppoa: lapsi osaa, jos hän vastaa riittävän monta kertaa oikein. Lukemisen nopeutta on pelin sisällä kuitenkin hankalampaa mitata. Kuinka nopea pitää olla, jotta on riittävän nopea? Miten nopeutta voidaan pelin sisällä luotettavasti mitata niin, että saatu aika koostuu mahdollisimman pitkälti lukemisesta eikä esimerkiksi motorisesta suorituksesta? Miten varmistetaan se, että lapsi todella lukee?

Yleisimmät lukemisen sujuvuutta mittaavat tehtävät ovat ääneen lukemisen tehtäviä. Äänetöntä lukemista mittaavia, erityisesti yksilötason arviointiin soveltuvia tehtäviä on melko vähän,[3]. Eräs hiljaisen lukemisen tehtävä, jota on sovellettu myös Ekapeliympäristöön, on lukemisen sujuvuutta mittaava Luksu. Siinä pelaajan tehtävänä on valita, pitääkö luettu lause paikkansa vai ei. Tämä tehtävä näyttää toimivan kohtuullisen hyvin lukemisen sujuvuuden mittaamisessa[4], mutta sana- tai tavutason mittaaminen ei sen avulla onnistu.

Entä Ekapeliharjoittelussa tyypillisesti käytetty tehtävä, jossa usean vaihtoehdon joukosta valitaan kuultu ärsyke, voisiko sitä käyttää mittarina? Tämänhetkisen tietomme varassa näyttää siltä, että vaikka tehtävä voi toimia hyvänä harjoittelumenetelmänä, sujuvuuden mittariksi se ei sovellu kovin hyvin, varsinkaan jos luettavina ärsykkeinä on tavuja[5]. Siksi tarvitaan sellainen Ekapeliympäristöön soveltuva mittari, jossa myös tavutasoa voitaisiin luotettavasti mitata.

MENETELMÄT

Tavusujuvuustehtävä

Uudessa tavusujuvuustehtävässä pelaajan tehtävänä on valita hiirellä mahdollisimman nopeasti kymmenen tavun joukosta kolme kuullun mukaista ärsykettä (ks. kuva 1). Jotta pelaaja joutuisi todella lukemaan kohdetavut, ovat häiriöärsykkeet eli distraktorit hyvin samankaltaisia kohdeärsykkeiden kanssa. Lisäksi myös häiriöärsykkeistä esitetään kolme samaa tavua, joten pelkkä arvaaminen ei riitä.

Tehtävässä on mukana kymmenen suomenkielen tyypillistä tavurakennetta. Kustakin tavurakenteesta on valittu mukaan kolme kategorian sisällä melko yleistä tavua ja kolme harvinaista tavua. Yleisyys on määritelty sen mukaan, kuinka usein tietty tavu esiintyy suomenkielisessä juoksevassa tekstissä. Mielenkiinnon kohteena tässä tehtävässä on aika, joka pelaajalta kuluu kolmen oikean tavun valitsemiseen. Analyysejä varten aikamuuttujasta on poistettu ärsykkeen esittämiseen kulunut aika.

Tehtävä on osaltaan melko samantyyppinen kuin perinteinen Ekapeli-tehtävä. Myös siinä annetaan kuulokkeiden kautta kohde, joka valitaan häiriöärsykkeiden joukosta. Tässä tehtävässä on kuitenkin joitakin etuja perinteiseen tehtävään nähden: Koska pelaajan on valittava useita ärsykkeitä peräkkäin, tehtävässä on mukana sarjallisuutta, joka on tyypillistä lukemiselle. Samalla kohdeärsykkeen sijainnin merkitys reaktioaikaan pienenee. Tehtävä myös ohjaa etenemään riveittäin kuten lukemisessa.

Kuva 1. Näkymä tavusujuvuustehtävästä. Pelaaja on juuri valinnut ensimmäisen kolmesta oikeasta tavusta.

Tutkimuksessa käytetyt muut sujuvuuden mittarit

Tässä tutkimuksessa vertailutehtävinä on käytetty seuraavassa kuvattuja muuttujia:

·        Lukilasse: Standardoitu tehtävä, jossa luetaan ääneen mahdollisimman nopeasti ja tarkasti vaikeutuvassa järjestyksessä esitettyjä sanoja. Tehtävässä on kahden minuutin aikaraja.

·        Luksu: Tietokonetehtävä, jossa lapsi lukee yksi kerrallaan väitteitä ja reagoi sen jälkeen valitsemalla, onko väittämä totta vai ei. Tehtävässä on kolmen minuutin aikaraja.

·        Epäsanalista: Tehtävässä lapsi lukee listamuodossa olevia merkityksettömiä sanoja. Tehtävässä on 45 sekunnin aikaraja.

·        Tekstin lukeminen: Teksti on lyhyt tarina, josta mitataan lukemiseen kulunut aika ja merkitään tehdyt virheet.

·        Nopea nimeäminen: Standardoitu tehtävä, jossa nimetään mahdollisimman nopeasti sarjallisessa muodossa esitettyjä ärsykkeitä, tässä tapauksessa kirjaimia. Kirjaimet on asetettu viiteen riviin ja kukin viidestä ärsykkeestä toistuu satunnaisessa järjestyksessä kymmenen kertaa.

Tutkimusjoukko

Tutkimusjoukon muodostivat 90 keskisuomalaista toisen luokan oppilasta. Joukko on lukemisen suhteen normaalisti jakautunut, mikä tarkoittaa sitä, että mukana on kaikentasoisia lukijoita samassa suhteessa kuin samanikäisessä väestössä keskimäärin. Tutkimusjoukosta 57% oli poikia. Mittaukset tehtiin toisen luokan keväällä, jolloin lasten ikä vaihteli välillä 9v 3kk ja 9 v 11kk.

Tutkimuskysymykset

Jotta tehtävä voidaan todeta hyväksi sujuvuuden mittariksi, on tutkittava sen toimivuutta vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:

• Onko tehtävä yhteydessä muihin sujuvuusmittoihin? Jos tehtävä korreloi korkeasti jo hyviksi havaittuihin muihin lukemisen sujuvuuden mittareihin, voidaan ajatella sen toimivan hyvin.
• Järjestääkö tehtävä tavut loogiseen järjestykseen? Tiedetään, että lyhyet tavut luetaan normaalisti nopeammin kuin pitkät (pituusefekti), joten jos tehtävässä kuluu lyhyiden tavujen lukemiseen vähemmän aikaa kuin pitkien, voidaan ajatella, että ainakin suuri osa tehtävään käytetystä ajasta koostuu varsinaisesta lukemisesta.
• Edellä kuvatun pituusefektin lisäksi tehtävä antaa mahdollisuuden tarkastella, löytyykö samanpituisten tavujen lukunopeuksien välillä eroja. Oletuksen mukaan esimerkiksi diftongit ovat hankalampia lukea kuin pitkä vokaali, joten pitkän vokaalin sisältävät tavut tulisi lukea nopeammin. Myös konsonanttiklustereiden tiedetään tuottavan hankaluuksia, varsinkin heikoille lukijoille.

Mikäli tehtävä todetaan edellisten kysymysten perusteella toimivaksi, voidaan tehtävän avulla saada myös tarkentavaa tietoa lukemista:

• Löytyykö eritasoisten lukijoiden välillä eroa tavujen lukemisessa?
• Luetaanko yleiset, normaalissa tekstissä usein toistuvat tavut nopeammin kuin harvinaiset? Oletuksen mukaan yleisissä tavuissa on saatu enemmän harjoitusta, joten niiden lukunopeus pitäisi olla suurempi.

TULOKSET

Sujuvuustehtävän yhteydet muihin sujuvuuden mittareihin

Sujuvuustehtävään kulunut aika oli keskimäärin 190 sekuntia ja keskihajonta (sd) 44,6. Tehtävän sisäistä reliabiliteettia kuvaava Cronbachin alfa sai arvon a=.90, mitä voidaan pitää hyvänä. Tämä tarkoittaa tehtävän sisäistä yhtenäisyyttä: jos tehtävä jaetaan puoliksi, molemmat puolet toimivat samalla tavalla.

Muuttuja näytti silmämääräisesti katsottuna kohtuullisen normaalisti jakautuneelta, jotta voitiin tehdä tavanomaiset korrelaatiotarkastelut. Taulukossa 1 kuvatut korrelaatiot kuvastavat sujuvuustehtävään kuluneen ajan yhteyttä muihin aikamuuttujiin. Koska kaikki korrelaatiot olivat erittäin merkitseviä, voidaan ajatella, että uusi sujuvuustehtävä mittaa kutakuinkin samaa asiaa kuin muutkin tässä tarkastellut lukemistehtävät ja on siis sujuvuuden mittarina toimiva. Negatiiviset korrelaatiot tarkoittavat sitä, että toisen muuttujan arvon kasvaessa (esim. lukemisajan lisääntyessä) toinen (oikein luettujen sanojen tai lauseiden määrä rajatussa ajassa) vähenee.

Taulukko 1. Sujuvuustehtävän korrelaatiot muihin sujuvuusmittoihin

Taulukko1

Haluttiin myös selvittää, toimiiko uusi tavusujuvuustehtävä tavutason lukemisen sujuvuuden mittaamisessa paremmin kuin aiemmin käytössä ollut perinteinen Ekapelitehtävä. Perinteisessä tehtävässä pelaaja valitsee viiden vaihtoehdon joukosta mahdollisimman nopeasti kuulemansa tavun tai muun ärsykkeen. Oikeita vaihtoehtoja on yksi.

Jotta vertailu uuden tavusujuvuustehtävän ja perinteisen tehtävän välillä voitaisiin tehdä, täytyisi verrata uuden sujuvuustehtävän ja perinteisen Ekapelitehtävän korrelaatioita muihin lukemisen mittareihin. Valitettavasti tässä aineistossa ei ollut käytössä perinteisestä Ekapelitehtävästä tavutason kenttää, joten vertailu täytyy tehdä aineistosta löytyvien sana- ja epäsanakenttien sekä aikaisemman tutkimustiedon avulla.

Näytti siltä, että perinteisen tehtävän sana- ja epäsanakenttien korrelaatiot Lukilasseen ja Luksuun olivat hieman korkeammat kuin uuden sujuvuustehtävän korrelaatiot vastaaviin muuttujiin (vaihtelivat välillä r=.608 - .767, kaikki erittäin merkitseviä). Koska kyse on kuitenkin sana- ja epäsanatehtävistä, tämä ei suoraan kerro siitä, että perinteinen tehtävä toimisi uutta tehtävää paremmin tavujen lukemisajan mittaamisessa. Siksi arvioinnin apuna on käytettävä vertailutietoa aikaisemmasta tutkimuksesta.

Karoliina Heinolan pro gradu –työssä⁵ Ekapelin sanakenttä korreloi sujuvuustehtävä Luksun kanssa tasolla r=.73, mutta tavukenttä vain r=.55. Voidaan siis päätellä, että tässäkin sanakenttien korrelaation Luksun kanssa on luultavasti korkeampi kuin tavukenttien. Tässä aineistossa sanakentän korrelaatio Luksuun on samaa luokkaa kuin Heinolan gradussa, jolloin voidaan olettaa, että tavukentän korrelaatio voisi noudatella samaa linjaa. Näin ollen perinteisen tavukentän ja Luksun välinen korrelaatio olisi luokkaa r=0.5-0.6, mikä on samaa tasoa tai hieman pienempi kuin uuden sujuvuustehtävän ja Luksun välinen korrelaatio.

Vaikka tämä aineisto ei anna mahdollisuuksia luotettavaan vertailuun perinteisen Ekapelitehtävän ja uuden tavusujuvuustehtävän välillä, se antaa viitteitä siitä, että uusi tehtävä toimii vähintään yhtä hyvin kuin aikaisemmin käytössä ollut tehtävä.

Tavujen lukemisaika tehtävän sisällä

Kuvassa 2 näkyy järjestys, johon tavut asettuvat ryhmätasolla niiden valitsemisaikojen perusteella.

Kuva2_sujuvuus

Kuva 2. Vastausajat eri tavutyypeissä. Huom. Tavut on luokiteltu rakenteittain niin, että V tarkoittaa vokaalia, C konsonanttia ja LL pitkää vokaalia (vrt. VV diftongi).

Karkeasti näyttää siltä, että tavut järjestyvät kutakuinkin pituuden mukaan: lyhyet tavut luetaan nopeammin kuin pitkät. Toisaalta jo tästä voidaan havaita, että tavut, joissa on pitkä vokaali, luetaan nopeammin kuin muut samanpituiset tavut. Konsonanttiklustereita (kaksi konsonanttia peräkkäin) ja diftongeja (kahden eri vokaalin yhdistelmiä) sisältävät tavut näyttävät sijoittuvan omassa pituusluokassaan hankalimpien joukkoon. Tämä ilmenee myös kuvasta 3, jossa näkyvät eritasoisten lukijoiden vastausajat yleisissä ja harvinaisissa tavuissa.

Kuva3_sujuvuus

Kuva 3. Lukemisajat heikoimmalla ja nopeimmalla kymmenyksellä sekä koko tutkimusjoukolla yleisissä ja harvinaisissa tavuissa. Huom. Punaiset viivat kuvaavat tutkimusjoukon heikoimman kymmenyksen (N=9) suoritusta, vihreät parhaimman kymmenyksen suoritusta (N=9) ja siniset koko joukon keskiarvoa (N=90). Kussakin värissä ylin viiva kuvaa harvinaisten tavujen lukemiseen käytettyä aikaa, alin yleisten tavujen lukemisen käytettyä aikaa ja keskimmäinen näiden keskiarvoa.

Kuvan 3 perusteella näyttää siltä, että heikoilla lukijoilla ero yleisten ja harvinaisten tavujen lukemisajoissa on suurempi kuin muilla. Samoin näyttää siltä, että heikoilla lukijoilla tavut järjestyisivät lukemisajan suhteen hieman eri tavoin kuin tutkimusjoukolla keskimäärin (CLL, VV, CV, VC, LLC, CVC, CVV, CLLC, VVC, VCC, CVCC, CVVC). Heikoilla lukijoilla pitkän vokaalin sisältävät tavut näytetään luettavan poikkeuksetta nopeimmin omassa pituusluokassaan ja jopa nopeammin kuin jotkin pidemmät tavut. Konsonanttiklustereita sisältävät tavut sijoittuvat lukemisajoissa häntäpäähän. Tuloksia arvioitaessa ja yleistettäessä on otettava huomioon, että havaintojen määrä kustakin tavusta oli kohtuullisen pieni (n. 20 havaintoa/tavukategoria) ja vaihtelu heikoimmassa lukijaryhmässä oli erittäin suurta.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Uudella sujuvuustehtävällä oli korkeat korrelaatiot muihin sujuvuuden mittareihin, minkä perusteella sitä voidaan pitää hyvänä sujuvuuden mittarina. Valitettavasti tämän tutkimuksen perusteella ei voida kuitenkaan vetää suoria johtopäätöksiä siitä, onko uusi sujuvuustehtävä parempi kuin pelissä aiemmin käytetyt arviointikentät. Aikaisempien tutkimustulosten perusteella voidaan kuitenkin arvioida uusi sujuvuustehtävä vähintään yhtä toimivaksi.

Sujuvuustehtävä näyttää järjestävän tavut lukemisaikojen perusteella kutakuinkin odotetun mukaiseen järjestykseen. Lukemisaikaan vaikuttavat sekä tavun pituus että tavun rakenne. Pitkän vokaalin sisältävät tavut luetaan keskimäärin nopeimmin, konsonanttiklusterin sisältävät tavut hitaimmin.

Tutkimusjoukon heikoin kymmenys erosi huomattavasti koko joukon keskiarvosta lukemiseen kuluneen ajan suhteen. Näytti myös siltä, että heikoimmilla lukijoilla tavujen vaikeusjärjestys lukemisajan perusteella mitattuna oli hieman erilainen kuin muilla lukijoilla.

Koko tutkimusjoukon tasolla eroa yleisten ja harvinaisten tavujen lukemisessa ei juuri ollut, mutta heikoimmalla kymmenyksellä vaihtelua näytti olevan enemmän. Ylipäätään vaihtelu lukemisajoissa eri tavuilla oli heikoimmassa joukossa suurta. Tämä havainto sopii yhteen niiden tutkimustulosten kanssa, joiden mukaan vaihtelu lukivaikeuslapsilla on huomattavasti suurempaa kuin normaalisti lukevilla lapsilla.

Uusi tavusujuvuustehtävä näyttää toimivan vähintään yhtä hyvänä tavujen lukusujuvuuden mittarina kuin aiemmin käytössä olleet mittarit. Lisäksi se antaa sellaista tavutason tietoa, jota ei ole aiemmin ollut saatavilla. Tehtävää tullaan jatkossa käyttämään yhtenä arviointimenetelmänä lukemissujuvuuden harjoittamiseen tarkoitetussa tietokonepelissä (Ekapeli-sujuvuus). Peli on kehitteillä ja sen ensimmäiset versiot tulevat kokeiluun syksyn 2009 aikana.

Lähteet