Matematiikan oppimisvaikeudet ja emotionaaliset tekijät

Vaikka emotionaalisten tekijöiden ei yksistään ajatella aiheuttavan oppimisvaikeutta, ovat ne yhtenä tärkeänä tekijänä määräämässä oppimisvaikeuksien ilmiasua, eli miten vaikeudet tietyssä oppiaineessa näkyvät. Oppimisvaikeuksien ja emotionaalisten tekijöiden yhteydestä on toistaiseksi melko niukasti tutkimustietoa samoin kuin siitä, miten oppimisvaikeudet kehittyvät neurokognitiivisten ja emotionaalisten tekijöiden yhteisvaikutuksen tuloksena.

Matematiikan oppimisvaikeudet ja motivaatio

Oppimisvaikeuksia ja motivaatiota koskevissa tutkimuksissa, on havaittu että motivaation liittyvät tekijät korostuvat erityisesti juuri matematiikan oppimisvaikeuksissa. Motivaation on havaittu erottelevan jo ensimmäisellä luokalla ne lapset, joilla on matematiikan oppimisvaikeuksia, niistä ikätovereista, joilla vaikeuksia ei ole. Vastaavasti koulusuoriutumisen  ja motivaation kehitystä seuranneissa tutkimuksissa on havaittu, oppilaiden matematiikkaan suuntaaman kiinnostuksen olevan erityisen altis laskulle jo ensimmäisten kouluvuosien aikana. Esimerkiksi, Aunolan ja Nurmen (2004) tutkimuksissa havaittiin, että  koulun alussa erityisesti matematiikkaan motivoitumattomia suhteellisen vähän (11%), mutta tämä ryhmä kasvoi toiselle luokalle mentäessä, jolloin jo neljännes lapsista kuului tähän ryhmään.  Kiinnostus matematiikkaa kohtaan näyttäisi heikentyvän erityisesti tytöillä. Tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että ensimmäisen kouluvuoden matemaattiset taidot vaikuttavat lasten toisella luokalla tuntemaan motivaatioon. Toiselle luokalle siirryttäessä ja motivaation muuttuessa pysyvämmäksi vaikutuksen suunta muuttui päinvastaiseksi, eli mieltymys laskutehtävien tekemiseen toisella luokalla näkyi myöhemmässä matemaattisten taitojen kehityksessä.

Matematiikan oppimisvaikeudet ja minäkäsitys

Toinen keskeinen matematiikan oppimiseen vaikuttava emotionaalinen tekijä on lapsen minäkäsitys. Yleisellä tasolla minäkäsityksellä tarkoitetaan yksilön kokonaisvaltaista käsitystä itsestään. Matematiikkaan liittyvä minäkäsitys voidaan määritellä käsitykseksi omista matemaattisista kyvyistään ja taidoistaan. Minäkäsityksen kehitykseen liittyen on havaittu, että suurimmalla osalla lapsista olisi koulunkäynnin alkuvaiheessa suhteellisen myönteinen oppimiseen liittyvä minäkäsitys taitotasosta riippumatta. Iän myötä minäkäsitys alkaa muuttua negatiivisemmaksi, johtuen osittain lapsen kehittyvistä taidoista arvioida omaa osaamistaan esimerkiksi koesuoritusten perusteella sekä vertailla taitojaan ikätovereihin. Voidaan siis sanoa, että iän myötä tapahtuva minäkäsityksen heikkeneminen johtuu osittain siitä, että se muuttuu realistisemmaksi.

Yhtenevä edellä esitettyyn on havainto minäkäsityksen ja oppimisvaikeuksien välisen yhteyden voimistumisesta iän myötä. Suomalaisessa tutkimuksessa matematiikan saavutusten ja minäkäsityksen yhteys pienemmillä koululaisilla oli merkityksetön, toisella luokalla ei havaittu eroja heikosti suoriutuvien ja muiden oppilaiden minäkäsityksessä. Vastaavasti viidennellä luokalla heikosti suoriutuvilla oppilailla oli merkittävästi heikompi minäkäsitys kuin samanikäisillä oppilailla, joidenka suoriutuminen matematiikassa ei ollut heikkoa.
Heikko matematiikan osaaminen ensimmäisenä kouluvuosina näyttäisi olevan yhteydessä minäkäsityksen negatiiviseen kehittymiseen.

Matematiikka-ahdistus

Siinä, missä jotkut lapset ovat aina pitäneet numeroista ja laskemisesta, kokevat toiset matematiikan ahdistavana jo ensimmäisistä kouluvuosista lähtien. Tämä ahdistus ei välttämättä rajoitu pelkästään kouluun ja matematiikan tunneille, vaan saattaa tulla esille missä tahansa tilanteessa, jossa pitää toimia numeroiden kanssa: vaikkapa kaupassa rahaa käsiteltäessä.

Numeroiden käsittelyn ja matemaattisten ongelmien ratkomisen aiheuttamaa ahdistusta kutsutaan matematiikka-ahdistukseksi. Huolen ja ahdistuksen tunteiden lisäksi se voi ilmetä fyysisinä reaktioina, esimerkiksi jännityksenä kehossa. Matematiikka-ahdistuksen yleisyydestä eri ikäluokissa ei ole tarkkaa tietoa, mutta on arvioitu, että siitä kärsii suurin piirtein joka kuudes.

Siitä miten matematiikka-ahdistus lapsilla syntyy, ei juuri tiedetä, mutta se näyttäisi muodostavan taidon oppimisen kanssa ikävän negatiivisen kehän: puutteet matematiikan perustaidoissa saattavat altistaa matematiikka-ahdistukselle, mikä taas vaikuttaa esimerkiksi matematiikan kokeissa suoriutumiseen kuormittamalla työmuistia. Lisäksi ahdistus johtaa usein ennen pitkää matematiikkaa vaativien tilanteiden välttelyyn.

Lasta kannattaa auttaa käsittelemään matematiikkaan liittyviä negatiivisia tunteita. Matematiikkaan liittyvistä huolista kirjoittamisen on huomattu parantavan matematiikasta ahdistuneiden oppilaiden koemenestystä. Myös siitä, miten ahdistus tuntuu kehossa, kannattaa jutella. Lasta saattaa auttaa jo pelkästään sen kuuleminen, miksi keho reagoi stressaaviin tilanteisiin: fyysisten reaktioiden, esimerkiksi sykkeen kohoamisen ja käsien hikoamisen tarkoitus on auttaa valmistumaan suoritukseen, ja niistä voi olla jopa hyötyä ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä vaativissa tilanteissa.