Fonologinen tietoisuus

Fonologisella tietoisuudella tarkoitetaan taitoa jakaa puhetta erikokoisiksi yksiköiksi, kuten äänteiksi, tavuiksi ja riimittyviksi sanoiksi, sekä myös taitoa rakentaa mainituista sanan osista kokonaisuuksia. Fonologisesta tietoisuudesta voidaan erikseen erottaa foneemitietoisuus eli äännetietoisuus, joka tarkoittaa kykyä hahmottaa sanojen äänteitä.

Äänteiden hahmottaminen sanoista on tärkeä taito lukemaan oppimisessa. Äännetietoisuus ei kuitenkaan yksinään riitä lukemiseen; esimerkiksi Busin ja van Ijzendoornin (1999) meta-analyysissä todettiin, että äännetietoisuus selittää 12 prosenttia lasten sanantunnistustaidoista. Lisäksi tarvitaan muun muassa kirjaintuntemusta, jota tarkasteltiin edellisessä kappaleessa.

Fonologista tietoisuutta on tutkittu paljon viimeisten vuosikymmenten aikana. On havaittu, että äännetietoisuus on vastavuoroisesti yhteydessä alkavaan lukutaitoon etenkin esiopetusaikana ja ensimmäisellä luokalla. Lukutaidon kehittyessä sen merkitys vähenee, mutta vielä ensimmäisen luokan aikana tehdyt äännetietoisuuden harjoitukset kehittävät suomalaislasten lukutaitoa (Lerkkanen, 2004). Lapsilla, joilla on lukemisvaikeuksia, vaikeudet äänteiden erottelun taidossa voivat jatkua pitempään, esimerkiksi de Jongin ja van der Leij’n (2003) seurannassa ensimmäisestä kuudenteen luokkaan.

Fonologinen tietoisuus on kehittyvä taito, joka etenee isompien yksiköiden, kuten sanojen ja tavujen, havaitsemisesta hienosäätöiseen äänteiden havaitsemiseen. Fonologisista tehtävistä suoriutuminen on yhteydessä lapsen ikään ja tehtävien vaikeuteen. Helpoimmat tehtävätyypit vaativat ainoastaan sanan osan tunnistamista ja luokittelua. Vaikeammat tehtävätyypit vaativat lapselta aktiivista omaa tuotosta. Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että lapsen täytyy erottaa, nimetä, yhdistää tai korvata sanan osia.

Riimittelytehtävien merkitys lukutaidon oppimisen kannalta on vähäisempi, kun taas äänteiden tunnistaminen sanasta on osoittautunut merkittäväksi. Leikki-ikäinen kykenee yleensä tunnistamaan tavun kokoisen äänne-elementin annetuista sanoista (Esimerkki: Missä sanassa kuuluu ääni /ju/ : talo- juna - keinu). Esikouluikäinen pystyy jo yleensä tunnistamaan äänteen kokoisen elementin annetuista sanoista (esimerkki: Missä sanassa kuuluu ääni /l/ : talo- juna - keinu), arvioimaan missä sanassa jokin äänne kuuluu tai kertomaan, mikä äänne kuuluu sanan alussa tai lopussa. Vaikeimmat tehtävät, kuten äänteen poistaminen ja korvaaminen jollakin toisella äänteellä, voivat olla haastavia vielä lukemisen perustaitojen hankkimisen jälkeenkin.

Fonologisen tietoisuuden kehittyminen muodostaa jatkumon, jonka toisessa päässä puhutaan implisiittisestä ja toisessa eksplisiittisestä tietoisuudesta (ks. allaoleva kuva). Implisiittinen tietoisuus heijastaa lapsen ensimmäisiä kielellisiä taitoja. Lapsi ei kykene tuolloin vielä käsittelemään kielen osasia erillisinä vaan havainnoi sitä kokonaisuutena. Eksplisiittinen tietoisuus on lapsen tietoista kykyä havaita ja käsitellä sanan osasia (esimerkiksi tavuja, riimejä, äänteitä). Tämän kehittyvän tietoisuuden jatkumon alkupäätä kuvataan myös termillä fonologinen herkkyys ja loppupäätä termillä fonologinen tietoisuus.

Kielen säännönmukaisuuden aste (kuinka hyvin kirjoitettu kieli vastaa puhuttua) tuo vielä omat erityispiirteensä äännetietoisuuden ja alkavan lukutaidon suhteeseen. Suomessa Silvén ym. (2007) havaitsivat, että esiopetusajan tehtävillä, joissa pitää poistaa sanan alkuäänne tai yhdistää äänteet sanaksi, ei voinut ennustaa, miten hyvin lapsi lukee sanoja ensimmäisellä luokalla. Tutkijat pitävät todennäköisenä selityksenä sitä, että tutkimuksessa käytetyt äännetietoisuuden tehtävät ovat suomen kielessä niin lähellä lukemista, että niitä on vaikea erottaa toisistaan.

Erilaisia fonologisen herkkyyden ja tietoisuuden tehtävätyyppejä

• tehtävät, jotka vaativat riimin tunnistamista tai tuottamista.

Esimerkkitehtäviä:

Mikä kuulostaa erilaiselta? kukka, talo, sukka

Pikku Jussi huusi: ”On pyöräni aivan________?

• tehtävät, joissa pitää tunnistaa sanan osa, esimerkiksi tavu tai äänne.

Esimerkkitehtävä:

auto- juna- vene (sanotaan, mutta voidaan esittää myös kuvina), Missä sanassa kuuluu /o/?

• tehtävät, joissa pitää luokitella eli kategorisoida sanoja:

Esimerkkitehtävä:

Mitkä kaksi alkavat samalla tavalla: aita, tuoli, auto?

• tehtävät, joissa yhdistellään sanan osia (synteesiä).

Esimerkkitehtävä:

Mikä tulee kun yhdistetään /e/ -/ta/- /na/?

• tehtävät, jotka vaativat tietoista sanan osan erottelua (analyysiä) ja sen käsittelyä.

Esimerkkitehtäviä:

Mikä ääni kuuluu sanan lauta alussa?

Mikä uusi sana saadaan sanasta lauta kun siitä otetaan /l/ pois?