Monikulttuurinen matematiikan opetus
Suomeen muuttaa yhä kasvava määrä sellaisia lapsia, joiden äidinkieli on joku muu kuin suomi tai ruotsi. Esimerkiksi ikäryhmän 6-12-vuotiaden lasten määrä on kasvanut vuoden 1998 7800 lasten määrästä vuoden 2007 12500 lapseen (OPH:n tilastot). He osallistuvat suomalaiseen perusopetukseen. Suomeen tulleiden maahanmuuttajien taustat ovat erilaisia; he voivat olla turvapaikanhakijoita, pakolaisia, siirtolaisia, paluumuuttajia tai muita syistä Suomeen muuttaneita. Työministeriön (2006) arvion mukaan Suomeen muuton syinä ovat perheside (60-65%), pakolaisuus (15%), paluumuutto (10%), työ (5-10%) ja muut syyt (5-10%).
Suomessa vakituisesti asuvilla oppivelvollisuusikäisillä maahanmuuttajlla on oikeus samaan peruskoulutukseen kuin suomalaisillakin. Heidän koulutuksensa tavoitteena on antaa valmiuksia toimia tasavertaisesti suomalaisessa yhteiskunnassa sekä pitää yllä heidän omaa kulttuuri-identiteettiään.
Maahanmuuttajien koulutuksessa tavoitteena on riittävä suomen tai ruotsin kielen hallintaan, mikä luo pohjan jatko-opinnoille ja mahdollistaa kotoutumisen suomalaiseen yhteiskuntaan. Oppilaiden oman äidinkielen säilyttämistä ja kehittämistä tuetaan. Tavoitteena on toimiva kaksikielisyys.
Maahanmuuttajalasten oppimista koskevassa keskustelussa on lähes kokonaan unohtunut toinen yhteiskuntaan intergroitumisen kannalta keskeinen taito, matemaattiset perusvalmiudet. Esi- ja alkuopetusiässä kehittyvät matemaattiset taidot luovat tarvittavan pohjan myöhemmälle matematiikan oppimiselle. Heikot matemaattiset taidot heijastuvat laajemmin koulumenestykseen, -motivaatioon sekä ammatilliseen kouluttautumiseen ja sitä kautta työllistymiseen. Tutkimukset osoittavat, että hyvien ja heikkojen matematiikan osaajien erot kasvavat koulun käynnin edetessä. Matemaattiset lähtövalmiudet ensimmäisillä luokilla ennustavat hyvin pitkälle tulevaa koulumenestystä.
Tuoreen selvityksen mukaan (Kuusela ym. 2008) kuudesluokkalaisista maahanmuuttajalapsista yli 30% sijoittuu matemaattisilta taidoiltaan heikompaan desiiliin (heikoimpaan 10% oppilaista), ja 60% maahanmuuttajalapsista heikoimpaan kolmannekseen oppilaista (osaamiseltaan heikoin 33% ryhmä).
Peruskoulun päättöarvioinneissa puolet maahanmuuttajalapsista sijoittuu heikoimpaan viidennekseen (osaamiseltaan heikoin 20% ryhmä). Merkittävä yksityiskohta tässä on se, että heikosti suoriutuneita eli alimpaan viidennekseen kuuluvia on suhteellisesti vähemmän äidinkielessä ja kirjallisuudessa (suomi) kuin matematiikassa. Tämä antaa selkeän viitteen siitä, että suurella osalla maahanmuuttajalapsista ei ole niitä matemaattisia perustaitoja, joita tarvittaisiin selviytymään peruskoulun matematiikan opetussuunnitelman tavoitteista edes välttävästi, siitäkin huolimatta että he jo nyt ovat selkeästi yliedustettuina tuki- ja erityisopetusta saavien joukossa. Vain riittävän varhain aloitetulla tehostetulla tuella voidaan kuvitella saatavan muutoksia tähän tilanteeseen.
Tuoreet tutkimukset ovat myös osoittaneet, että intensiivinen tehostettu tuki matematiikan opiskelussa tukee myös kielen oppimista. Matemaattinen ajattelu muodostuu määrien ja suhteiden hahmottamisesta ja niiden kielellistämisestä. Siksi on ymmärrettävää, että matematiikka kouluaineena voi sekä tukea maahanmuuttajalasten oppimista, että muodostua heille merkittäväksi kompastuskiveksi. Maahanmuuttajalasten matemaattisten vaikeuksien taustalta onkin löydettävissä sekä matemaattiseen ajatteluun liittyviä vaikeuksia, että matematiikan kieleen liittyviä pulmia.
Koska matemaattinen sanasto on kielessä keskeinen, mutta suppeampi kokonaisuus, voidaan sitä harjoitella jo vähäisemmänkin kielitaidon avulla. Matematiikan harjoittelua voi siis käyttää myös yleisempänä kielenoppimista ja opiskelutaitoja tukevana tehostetun tuen muotona. Tutkimuksen mukaan ei ole perusteita fokusoida ainoastaan kielen oppimiseen. Maahanmuuttajalapsi, jolla on puutteita suomenkielessä, aloittaa suomalaisen perusopetuksen valmistavalla luokalla, jossa hän yleensä voi opiskella noin vuoden ajan. Sen jälkeen hän siirtyy tavalliseen yleisopetuksen luokkaan huolimatta siitä, mitkä ovat hänen senhetkiset taitonsa. Mielenkiintoista kyllä, esimerkiksi pääkaupunkiseudulta on hyvin vähän saatavilla analysoitua tietoa näiden lasten selviytymisestä yleisopetuksessa.
Tilastotiedot antavat jonkinlaisen tiedon siitä, kuinka moni vieraskielisistä lapsista siirretään erityisopetukseen. Kun käytetään lähtökohtana valtionosuusjärjestelmää (2008) varten annettuja tietoja, saadaan vieraskielisten lasten lukumääräksi 17571 lasta (esiopetus, vuosiluokat 1-9 sekä lisäopetus). Heistä 10.8 prosenttia on saanut erityisopetuspäätöksen. Kun verrataan sitä peruskoulun kokonaislukuihin (2008), peruskoulussa on 561 061 lasta, joista 6.4% prosenttia saa erityisopetuspäätöksen. Maahanmuuttujalasten osuus erityisopetukseen siirretyistä on siis lähes kaksinkertainen. Valitettavasti meillä ei ole käytössämme tietoja siitä, kuinka paljon osa-aikaisen erityisopetuksen tai tukiopetuksen resurssia tarvitaan maahanmuuttajalasten oppimisen tukemiseen. Asiantuntijoiden ”näppituntuma” on, että suhde on moninkertainen erityisopetuspäätöksiin verrattuna. Maahanmuuttajalasten oppimisen tukeminen on yleisopetuksen tehtävä. Käytännössä erityisopettajilla on tässä usein jopa keskeisempi rooli.
Maahanmuuttujalapset ovat taustoiltaan ja osaamiseltaan hyvin erilaisia. Kielen taitojen puutteet ja erilaiset kulttuuriset taustat tekevät näiden lasten todellisen osaamisen, kehityksen ja tuen tarpeen arvioimisen eri oppiaineissa erityisen haasteelliseksi. Se on haasteellista myös erityiskoulutuksen saaneille asiantuntijoille. Valmistavien luokkien opettajien haastattelut osoittavat, että monet opettajat eivät ole saaneet opettajankoulutusta ja että opetusta tukevien materiaalien määrä on hyvin pieni sekä usein huonosti sovellettavissa valmistavan luokan opetukseen.
