Vaikeudet lukemisen sujuvuudessa

Lukemisen sujuvuuden pulmia

Normaalisti lukemaan oppivilla lapsilla sujuvuus alkaa kehittyä pian peruslukutaidon omaksumisen jälkeen, usein jo ensimmäisellä luokalla. Lapsilla, joilla lukemaan oppiminen on ongelmallista, sujuvuuden harjoittelu voi kestää vuosia ja näkyä vielä aikuisuudessakin lukemisen hitautena ja kankeutena.

Sujuvuuden ongelmat jäävät helposti huomiotta, jos lapsella ei ole muita koulunkäyntiä ja oppimista hankaloittavia pulmia. Usein lapsi suoriutuu koulun käynnin alkuvaiheessa tehtävistään, vaikka ne vaativatkin muita enemmän aikaa. Lukemisen hitaus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, kun lukutehtävien määrä lisääntyy ja kun luetun ymmärtäminen alkaa saada teknistä lukemista enemmän painoarvoa.

Vaikka suomen kieltä on kohtuullisen helppo oppia lukemaan tarkasti (ks. Lukemisen kehittyminen suomen kielessä), lukemisen sujuvuus on osoittautunut pidempikestoiseksi ongelmaksi niillä lapsilla, joilla lukeminen tuottaa pulmia. Vaikka lukivaikeuteen kuuluu suomen kielessäkin tyypillisenä piirteenä normaalilukijoita runsaampi virheiden määrä, ensisijainen ero normaalilukijoihin näkyy siinä, että lukemiseen kuluu moninkertaisesti aikaa. Vaikka sanojen lukemisesta selviydytään, kielellemme tyypilliset pitkät ja taivutetut sanat sekä runsas yhdyssanojen määrä tuottavat hitaille lukijoille päänvaivaa.

Lukemisen hitaus voi näyttäytyä usealla eri tavalla. Usein lapsi osaa kysyttäessä kaikki kirjain-äännevastaavuudet ja selviytyy tavu- ja sanatason lukemisesta kohtuullisen virheettömästi. Siitä huolimatta lukeminen tuntuu työläältä ja hankalalta. Lapsi joutuu ehkä palaamaan lukiessaan taaksepäin sekä toistamaan jo lukemaansa. Lukeminen saattaa kuulostaa hitauden lisäksi ilmeettömältä, kun lapsi joutuu keskittymään merkityksen sijasta tekniseen lukemiseen. Osalla lapsista esiintyy kohtuullisen paljon virheitä, koska he yrittävät lukea omaa tasoaan nopeammin tai arvailevat sanojen loppuja.

Sujuvuuden ongelmiin kannattaa kiinnittää huomiota tai niitä on syytä epäillä, jos

• Ääneen lukeminen on hidasta, takeltelevaa tai palailevaa
• Ääneen lukeminen on arvailevaa, erityisesti jos lapsi pyrkii nopeuttamaan lukemistaan
• Lapsi tuntuu käyttävän lukemistehtäviin toistuvasti huomattavasti muita enemmän aikaa
• Luetun ymmärtäminen tuottaa hankaluuksia

• Lapsen lukemismotivaatio laskee ja hän karttelee lukemista
• Ääneen lukeminen takeltelee tai lukemisessa esiintyy runsaasti arvailua

Edellä kuvatut ongelmat voivat johtua myös muista kuin sujuvuuden pulmista, joten lukivaikeutta arvioitaessa on hyvä huomioida myös mahdolliset muut ongelmat kuten heikko näkökyky, keskittymisen ongelmat tai pulmat lukemisen edellisten vaiheiden oppimisessa (tarkka lukeminen). Kyse voi olla myös vaikeuksista löytää tekstin merkityssisältöjä, jolloin luetunymmärtäminen on pulmallista kohtuullisen sujuvasta lukemisesta huolimatta (ks. Lukemisen sujuvuuden arvioiminen).

Lukemisen hitaudella voi olla monenlaisia seurannaisvaikutuksia. Joillakin hitaus ei muodostu ongelmaksi, jos lukija ymmärtää lukemansa ja jaksaa hitaudesta huolimatta innostua lukemisesta. Sujumattomuus voi kuitenkin vaikuttaa

• [luetunymmärtämiseen](ks. Miksi lukemisen sujuvuus on tärkeää) ja sitä kautta lähes kaikkien lukuaineiden oppimiseen

• lukemismotivaatioon, kun lukeminen tuntuu jatkuvasti työläältä
• itsetuntoon, kun lapsi huomaa olevansa muita hitaampi ja saavansa työt valmiiksi viimeisenä
• kotitehtävien tekemiseen, kun lukutehtäviin kuluu huomattavan paljon aikaa

Hankalimmillaan sujumattomuudesta muodostuu negatiivinen kehä: Kun lukeminen on työlästä, se ei motivoi lukemaan. Tällöin omaehtoista lukemista tapahtuu hyvin vähän. Tämä taas johtaa siihen, että taito, joka kehittyy vain harjoittelemalla, ei pääse harjaantumaan. Näin ero edistyneempiin lukijoihin kasvaa jatkuvasti. Ulkomaisissa tutkimuksissa onkin havaittu, että lukijoiden parhaimmistoon kuuluva kymmenys lukee kahdessa päivässä saman verran kuin heikoin kymmenys koko vuodessa.

Sujuvuuden harjoittelusta on harvemmin haittaa, joten pulmiin on syytä tarttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta kielteistä kehää lukemisen ympärille ei pääsisi muodostumaan. Normaalilukijoilla sujuvan lukemisen vaiheeseen siirrytään usein jo ensimmäisen kouluvuoden jälkeen, ja siitä eteenpäin erot lasten lukutaidossa helposti kasvavat, mikäli harjoitusta saadaan eri määrä.

Mistä sujuvuuden ongelmat voivat johtua?

Suomen kaltaisissa säännönmukaisissa kirjoitusjärjestelmissä nimeämisnopeus on havaittu parhaaksi varhaisten lukiongelmien ennustajaksi. Se näyttää olevan melko vahvasti yhteydessä lukemisen nopeuteen ja nimeämisnopeutta pidetäänkin eräänä parhaista lukemisen sujuvuuden pulmien ennakoijista. Se ei kuitenkaan ole ainut selittäjä, sillä lukemisen sujuvuuden ongelmat ovat monimutkainen kokonaisuus. Ne voivat johtua monista syistä:

• Yksittäisten sanojen tunnistamisen ongelmista, joiden taustalla voivat olla mm. fonologia, ortografia, työmuisti tai nopea nimeäminen
• Kyvyttömyydestä havaita prosodisia vihjeitä
• Ongelmista luoda korkeamman tason yhteyksiä kirjoitusasun, äänneasun, merkityksen ja asiayhteyden välille

Lukemisen sujuvuuden ongelmat voivat siis olla lähtöisin sanaa pienempien yksiköiden lukemisen, sanatason lukemisen, lauseiden lukemisen tai tekstin lukemisen tasolta. Siksi myös harjoittelu voi perustua näiden eri tasojen hyödyntämiseen: tavuharjoitteluun, sana- tai lausetason harjoitteluun tai tekstien lukemiseen.

Edellä mainittujen syiden lisäksi vähäiset kokemukset kirjoitetusta kielestä, omaehtoisen harjoittelun tai motivaation puute ovat nekin yhteydessä siihen, ettei dekoodaustaito (äänteiden yhdistäminen sanaksi) pääse automatisoitumaan . Lisäksi muut kielellisen tietoisuuden osa-alueet, kuten tietoisuus kielen rakenteesta ja merkitysten ymmärtäminen ovat keskeisiä lukusujuvuutta tukevia tekijöitä.